Finnish Quran | Lue Koraani

Chapter 37 (Sura 37)
1; Julistukseni vetoaa niihin, jotka rivistöinä ulos marssivat,
2; sekä niihin, jotka mielenlujuudella itsensä hillitsevät
3; ja niihin, jotka (Koraania) julkilukevat Jumalaa muistaen,
4; totisesti Jumalanne on ainoa Jumala,
5; taivaiden ja maan Herra sekä kaiken, mikä niiden välisessä avaruudessa on, niidenkin maanäärien Herra, joista päivä nousee.
6; Me olemme koristanut lähimmän taivaan laen tähdillä,
7; ja suoja on asetettu jokaista kapinallista henkeä vastaan.
8; He eivät siedä (muslimien) seurakunnan rukoilemista eivätkä eri tahoilta tulevia arvosteluja,
9; vaan he joutuvat ankaran rangaistuksen alaisiksi,
10; ja jos kenen heistä onnistuu harhauttaa joitakuita pois, valaisee kirkas (profeetan viisauden) leimahdus hänen työnsä jäljet.
11; Vaatikaa heitä vastaamaan, hekö vankemmin ovat luotuja vai ne, jotka Me olemme luonut. Totisesti Me loimme (omamme) vahvasta aineesta.
12; Ihmeeksesi he vain pilkkaavat sinua
13; ja varoittavista muistutuksista he eivät välitä,
14; nähdessään tunnusmerkin he yllyttävät toinen toistaan ivaan
15; sanoen: »Eihän tämä ole muuta kuin ilmeistä noituutta.
16; Pitäisikö uskoa siihenkin, että kuoltuamme ja luiksi sekä tomuksi muututtuamme meidät muka varmasti eloon herätetään,
17; vieläpä muka muinaiset esi-isämmekin?»
18; Sano: Aivan niin, ja hylkiöiksi silloin joudutte
19; ja, katso, saatte osaksenne kirouksen.
20; Silloin voihkitte: »Voi meitä! Tämä on pahan palkkamme päivä! »
21; Totisesti onkin tämä tuomionpäivä, jota te valheeksi väititte.
22; Kootkaa yhteen vääryyttä harjoittaneet ja heidän kumppaninsa sekä kaikki ne, joita he palvelivat
23; Jumalan vertaisina, ja viekää heidät helvetin tielle,
24; mutta pysäyttäkää heidät, sillä heiltä kysytään:
25; »Miksi ette nyt auta toisianne?»
26; Kyllä he sinä päivänä alistuvat
27; ja jotkut heistä lähestyvät toisia kysellen toinen toiseltaan
28; ja sanovat: »Tehän aikanaan tulitte luoksemme oikeauskoisina.»
29; Toiset vastaavat: »Ei, te ette olleet uskovaisia,
30; eikä meillä ollut teidän suhteenne valtaa, sillä te olitte kuritonta väkeä.
31; Nyt on Herramme tuomio langennut meille ja saamme totisesti maistaa rangaistusta,
32; sillä saatoimmehan me teidät harhaan, kun itse olimme harhassa.»
33; Näin joutuvat he sinä päivänä osallisiksi rangaistuksesta.
34; Niin me totisesti menettelemme väärintekijäin suhteen.
35; Totisesti he olivat pöyhkeitä, kun heille sanottiin: »Ei ole muita jumalia kuin Jumala.»
36; Ja he sanovat: »Meidänkö todella pitäisi luopua jumalistamme mielipuolen runoilijan tähden?»
37; Sano: »Ei, hän toi mukanaan totuuden ja vahvisti entisten sananjulistajien sanat.»
38; Nyt saatte totisesti maistaa tuskallista rangaistusta,
39; eikä teitä tällöin muusta rangaista kuin omista teoistanne.
40; Toisin on Jumalan palvelijain, puhdistettujen, laita.
41; Heille annetaan luvattu osansa,
42; he nauttivat hyvien töittensä hedelmiä ja heidät korotetaan kunniaan,
43; autuuden tarhoissa
44; he istuvat kunniaistuimilla, katsoen toistensa kasvoihin,
45; ja malja pannaan kiertämään kädestä käteen täynnä raikkainta lähdevettä,
46; kirkasta, ihanaa nautittavaksi.
47; Siinä ei ole sameutta eikä se heiltä ehdy.
48; Ja heidän seurassaan on oleva neitsyitä, jotka siveydessään hillitsevät kauniiden silmiensä katseet
49; kuin olisivat heidän silmänsä hellästi varjeltavia linnun munia.
50; He tekevät toisilleen kysymyksiä.
51; Joku heidän joukostaan sanoo: »Totisesti, olihan minulla ystävä,
52; joka minulta kyseli: ´Kuulutko sinäkin niihin, jotka uskovat sen todeksi?
53; Viedäänkö meidät todellakin tuomiolle sitten, kun olemme kuolleet ja muuttuneet luiksi ja tomuksi?´»
54; Ja puhuva jatkaa: »Katso alas!»
55; Ja tämä katsoo alas ja näkee ystävänsä keskellä helvettiä.
56; Ja hän huudahtaa: »Jumalan nimessä, vähällä olit saattaa minut turmioon,
57; sillä ellei Jumala olisi armahtanut laupeudessaan, olisin varmasti joutunut kadotettujen joukkoon.
58; Eikö meidän siis todellakaan tarvitse kuolla
59; kuin kerran ja eikö meitä kuriteta?
60; Totisesti tämä on ylin autuus.
61; Tällaisen saavuttamiseksi antakaamme kaikkien ponnistella.
62; Eikö olekin tämä osa parempi kuin niiden, jotka saavat ravintonsa Zakkuum-puusta?»
63; Tämän Me olemme totisesti tehnyt koettelemukseksi väärintekijöille,
64; puun, joka kasvaa helvetin pohjasta,
65; ja sen hedelmät ovat kuin käärmeiden päät.
66; Tästä puusta he totisesti saavat syödä ja vatsansa täyttää,
67; ja yhtä varmasti saavat he sen jälkeen juoda kiehuvaa vettä
68; ja sitten palata taas helvettiin.
69; Totisesti he aikanaan huomasivat esi~isiensä kulkevan harhaan
70; ja riensivät kuitenkin seuraamaan heidän jälkiään.
71; Useimmat sukupolvet ennen heitä kulkivat harhaan,
72; ja Me kuitenkin lähetimme varoittajia heidän keskuuteensa.
73; Mutta katsokaa, mikä loppu oli varoitusten saajilla
74; paitsi Jumalan vilpittömillä palvelijoilla heidän keskuudessaan.
75; Nooa huusi Meitä avukseen ja koki, kuinka Me rukouksiin vastaamme.
76; Me vapahdimme hänet seuralaisineen valtavasta hävityksestä
77; tehden hänen jälkeläisistään suvun jatkajia.
78; Me ikuistimme hänen maineensa myöhemmissä sukupolvissa,
79; rauha olkoon Nooalle kaikissa heimoissa.
80; Näin Me totisesti palkitsemme hyvää tekeviä.
81; Hän oli totisesti uskollinen palvelijamme.
82; Muut me hukutimme veteen.
83; Aabraham kuului totisesti Nooan jälkeläisiin.
84; Hän lähestyi Herraansa puhtain sydämin
85; ja sitten puhui isälleen sekä heimolleen: »Ketä palvelette?
86; Itseännekö tahdotte pettää väärillä jumalilla?
87; Mikä on ajatuksenne kaikkien maailmojen valtiaasta?»
88; Sitten hän katsoi tähtiin
89; ja sanoi: »En voi sietää teidän tähtienpalvontaanne.»
90; Silloin he käänsivät selkänsä ja poistuivat hänen luotaan.
91; Ja hän salaa lähestyi heidän epäjumaliaan ivaten niitä: »Ettekö syödäkään taida?
92; Miksi ette puhu?»
93; Sitten hän hiipi niiden kimppuun ja iski niitä oikealla kädellään.
94; Tällöin hänen heimolaisensa kiireesti lähestyivät häntä
95; ja hän sanoi: »Sellaisiako te jumalinanne palvelette, jotka itse olette veistäneet?
96; Jumalahan on luonut teidät ja teidän tekeleenne.»
97; Nämä sanoivat: »Pystyttäkäämme hänelle paalu ja heittäkäämme hänet tuleen!»
98; Ja he alkoivat vainota häntä, mutta Me pidimme heidät alallaan.
99; Ja Aabraham sanoi: »Minä pakenen Herrani tykö, sillä Hän ei minua jätä.
100; Herra, anna minulle hyvän asian jatkaja!»
101; Ja Me annoimme lupauksen pojasta, jolla on kärsivällisyyttä.
102; Mutta kun tämä varttui ja kykeni auttamaan häntä, sanoi hän: »Poikani, olen totisesti unessa saanut käskyn uhrata sinut, mikä on ajatuksesi siitä?» Tämä sanoi: »Oi isäni, tee saamasi käskyn mukaan; jos niin on Jumalan tahto, tulet havaitsemaan minut kärsivälliseksi.»
103; Kun he nyt kumpikin alistuivat ja isä heitti pojan maahan kasvoilleen,
104; kutsuimme Me häntä nimeltä sanoen: »Aabraham!
105; Olet antanut unesi käydä toteen, ja Me varmasti palkitsemme niitä, jotka hyvää tekevät.»
106; Tämä oli totisesti ilmeinen koetus.
107; Ja Me annoimme hänelle lunastuksen arvokkaalla sijaisuhrilla.
108; Ja Me ikuistimme hänen maineensa jälkipolvissa näillä sanoilla:
109; »Rauha olkoon Aabrahamille!»
110; Näin palkitsemme Me hyvää tekevät.
111; Hän oli todella Meidän uskollinen palvelijamme.
112; Ja Me annoimme hänelle hyvän lupauksen Iisakista, josta oli tuleva profeetta Jumalaa pelkääväisille.
113; Ja Me annoimme siunauksemme vuotaa hänelle sekä Iisakille. Ja heidän jälkeläisissään on sellaisia, jotka hyvää tekevät, mutta myöskin sellaisia, jotka ilmeisesti vahingoittavat omaa sieluaan.
114; Me ulotimme tosisuosiomme myös Moosekseen ja Aaroniin
115; ja pelastimme heidät ja heidän kansansa suuresta tuhosta
116; ja autoimme heitä pääsemään voitolle
117; sekä annoimme heille molemmille Kirjan, joka saattoi asiat selvyyteen.
118; Myös johdatimme heidät oikealle tielle
119; ja siunasimme heidän nimensä jälkipolvissa näillä sanoilla:
120; »Rauha olkoon Moosekselle ja Aaronille!»
121; Näin Me palkitsemme hyvää tekevät.
122; Totisesti he kumpikin olivat uskollisia palvelijoitamme.
123; Myös Elias totisesti kuului sanamme julistajiin.
124; Hän sanoi kansalleen: »Kuinka ette karta pahaa?
125; Kuinka saatattekin huutaa Baalia avuksenne ja hyljätä ylhäisen Luojanne,
126; Jumalan, joka on Herranne ja esi-isienne Herra ammoisista ajoista.
127; Mutta he kutsuivat häntä pimittäjäksi, ja siitä syystä heitä varmasti kuritetaan,
128; ei kuitenkaan Jumalaa pelkääväisiä, puhdistuneita, heidän keskuudessaan.
129; Ja Me siunasimme hänen nimensä jälkipolvissa näillä sanoilla:
130; »Rauha olkoon Eliaalle!»
131; Tällä tavoin palkitsemme Me hyvää tekeviä.
132; Totisesti hän kuului uskollisiin palvelijoihimme.
133; Samoin Loot oli totinen sanamme julistaja.
134; Kun Me pelastimme hänen sukunsa, kaikki
135; paitsi vanhan vaimon, joka kuului viivyttelijöihin,
136; tuhosimme Me toiset.
137; Varmaan olette (heidän tuhonsa paikkojen ohi matkustaneet aamuisin
138; tai iltaisin. Ettekö siis ota niistä vaaria?
139; Joona myös oli totisesti sananjulistaja.
140; Kun hän pakeni lastattuun laivaan,
141; sai hän heidän kanssaan kokea merihätää ja joutui mereen heitetyksi.
142; Mutta kala nieli hänet, kun hän oli veden vallassa.
143; Ja ellei hän olisi kuulunut niihin, jotka Meitä ylistävät,
144; hän olisi jäänyt sen vatsaan yhteiseen ylösnousemukseen asti.
145; Mutta Me heitimme hänet merestä autiolle rannalle, ja hän oli sairas.
146; Ja Me annoimme kurpitsan kasvaa hänen autiolle paikalleen
147; sekä lähetimme hänet sataantuhanteen nousevan kansan luo, joka eli irstaasti,
148; ja he tulivat uskoon, minkä tähden Me myönsimme heille armonaikaa.
149; Kysy nyt heiltä, Muhammed, onko Herrallasi tyttäriä siten kuin heillä on poikia,
150; tai loimmeko Me heidän silmiensä nähden enkelit naisiksi?
151; Tietysti on pelkkää heidän omaa valhettaan, kun he väittävät,
152; että Jumala muka on synnyttänyt lapsia. Totisesti he ovat valehtelijoita!
153; Ja Hänkö olisi itselleen valinnut tyttäriä mieluummin kuin poikia?
154; Miten on teidän laitanne? Kuinka voittekaan tuollaista itseksenne päätellä?
155; Ettekö ota totuutta huomioon?
156; Vai onko teillä selvä todistus?
157; Esittäkää sitten kirjoituksenne, jos olette tosissanne.
158; Vielä väittivät he Jumalan olevan sukua dzinnien kanssa, vaikka itse dzinnit tietävät varmasti saavansa rangaistuksen.
159; Kunnia olkoon Jumalalle! Hän on kaukana kaikesta, mitä he Hänestä väittävät,
160; eivät kuitenkaan vilpittömät palvelijat.
161; Sillä te, jotka tiedätte, ketä palvelette,
162; ette saata johdattaa ketään tottelemattomuuteen Häntä vastaan,
163; paitsi helvettiin menossa olevia.
164; Ei meissä muslimeissa ole ketään, jolla ei olisi määrättyä paikkaansa,
165; olemmehan totisesti niitä, jotka rivistöinä ulos marssivat,
166; ja niitä, jotka Jumalan kunniaa julistavat.
167; Totisesti heillä oli tapana sanoa:
168; »Jospa olisitte meitä varoittaneet,
169; meistä olisi varmasti tullut Jumalan vilpittömiä palvelijoita.»
170; Mutta kun he nyt jäävät epäuskoonsa, niin saavat kokea sen seuraukset.
171; Onhan Meidän varma sanamme jo julistettu palvelijoillemme, lähettiläille,
172; heitä totisesti tulemme auttamaan,
173; ja varmasti Meidän sotajoukkomme on voitokas.
174; Tästä syystä käänny pois heistä joksikin aikaa.
175; Mutta tarkasta heitä, ja totisesti he saavat nähdä.
176; Vai tahtoisivatko he vielä jouduttaakin Meidän kuritustamme
177; Mutta kun se kerran heitä kohtaa, niin ankea on aamu silloin heille, joita niin varoitettiin.
178; Käänny siis pois heistä ajaksi.
179; Mutta tarkasta heitä, ja totisesti he saavat nähdä.
180; Ylistys olkoon Herrallenne, kunnian Kuninkaalle, joka on yläpuolella kaiken, mitä he Hänestä väittävät.
181; Ja rauha olkoon sananjulistajille.
182; Ja kaikki kunnia kuuluu Jumalalle, maailmojen valtiaalle.